Kolmen päivän päästä aloitetaan!

Tuntuupa hurjalta! Enää kolme päivää aikaa projektin aloitukseen. Projekti aloitetaan viikonloppuna kahdella pidemmällä työpajapäivällä Suvilahdessa. Me ohjaajat, minä Talvikki, Elina ja Annika olemme suunnitelleet tätä projektia jo lähes kaksi vuotta. Julia on hypännyt kelkkaan vähän myöhemmin, mutta on ollut sitäkin tehokkaampi jo tässä vaiheessa. On siis vaikea tajuta, että nyt vihdoin pääsemme oikeasti myös tekemään jotakin.

No oikeastaan nyt huijasin. Pääsimme vähän koittelemaan kaupunkitaiteilua viime syksyllä päivän mittaisessa Jalanjälki -työpajassa syyslomalla. Silloin liikuimme Kampin kauppakeskuksessa ja saimme jo yhdessä päivässä paljon juttua tehtyä kaupunkitilaan.

Tässä minä ja Elina ollaan aivan pihalla Kampin kauppakeskuksessa.

Mahtavaa, että ilmat ovat todella alkaneet helliä meitä. Tänään olisi jo voinut kävellä T-paidassa, talvitakki täytynee hylätä pian kokonaan. On myönnettävä, että kaupunkitaiteilu on huomattavasti miellyttävämpää auringonpaisteessa kuin räntäsateessa. Toisaalta räntäsateella suojaa etsiessä saattaa löytää paikkoihin joihin kirkkaalla säällä ei tulisi mieleenkään kömpiä. Ja silloin saattaakin löytää jotakin ainutlaatuista ja kiinnostavaa.

Siispä jännitystä on ilmassa. Perhosia vatsassa. Näinhän keväisin aina kuuluukin olla. Mieli ei pysty vielä tarkentumaan, odotan kovasti että tapaan ryhmän ja päästään tekemään yhdessä.

Lisää perhosia vatsanpohjillenne löytyy täältä!

-Eveliina

Ps. Esittelyssäni kerroin, että saan aina kylmiä väreitä flashmob videoista. Tämän yhden suosikkini haluan jakaa myös teille :)

Saanko esitellä...

Jalanjälki-projektia luotsaavat Talvikki, Eveliina, Annika, Elina ja Julia. On aika paljastaa heistä olennaisin - ja ehkä myös epäolennaisin:

Talvikki Eerola on teatteri-ilmaisun ohjaaja, joka esiintyy näyttelijänä, tanssijana ja muusikkona erilaisissa produktioissa. Talvikki ohjaa ja opettaa ryhmiä lapsista vanhuksiin.

Viime vuosina Talvikki on kiinnostunut erityisesti siitä, miten ihmiset voisivat kohdata toisiaan enemmän kaupunkitilassa, kaduilla, puistoissa.. Tätä varten hän perusti Katujen Elävöittäjät, joka tekee esityksiä kaduille ja järjestää katukuvaan yllätyksiä. Talvikki pitää kummallisista ja yllättävistä tilanteista arjen keskellä.

Eveliina Heinonen on pikkuruiselta saarelta suureen kaupunkiin eksynyt teatteri-ilmaisun ohjaaja, joka ohjaa, esiintyy ja innostuu epämukavuusalueista. Eveliina tekee teatteria, koska haluaa pelastaa sillä koko maailman. Eveliina ei harrasta vapaa-aikaa, sillä sekin kuluu kokopäiväiseen maailmanpelastustyöhön. Eveliina tykkää eksyä kaupunkiin, jonka tuntee ja saa kylmiä väreitä flashmob-videoista.

Annika Niskanen on teatteri-ilmaisun ohjaaja, viittä vaille valmis maisteri sekä yhden vauvan ja yhden supersankarin äiti. Annikasta arki on ihmisen parasta aikaa ja eksyminen elämän suola. Työssään Annikan tärkein päämäärä on luoda kaupunkiin aikaa ja tilaa erilaisten ihmisten kohtaamisille ja yhteisille, uusille ajatuksille. Annika on heikkona Helsinkiin, hunaja-suolapähkinöihin ja hiljaisiin hetkiin.

Elina Tiainen on fyysisen teatterin näyttelijä ja Teatteri-ilmaisun ohjaaja. Tämä punatukkainen-pitkänhuiskea -boheemi taiteellinen tapaus on esittävän taiteen moniottelija, jonka erikoistaitoihin lukeutuvat musikaalisuus ja monipuolinen fyysinen ilmaisu, joita hän on hyödyntänyt lukuisissa työpajoissa, joita hän on ohjannut pääasiallisesti lapsille ja nuorille. Elina on myös toiminut lukuisissa esityksissä esiintyjänä ja laulajana. Hän on kiinnostunut yhteisöllisistä projekteista ja poikkitaiteellisesta tekemisestä. Puu, poikki ja pinoon.

Julia Rantakari on melkein valmis kulttuurituottaja, joka katselee maailmaa uteliaana. Hän nauttii tuottaa projekteja, joissa keskiössä on matka eikä niinkään päämäärä. Tuottajana Julia on eniten kotonaan esittävän taiteen puolella. Julia kutsuu itseään kulttuurin suurkuluttajaksi. Päivisin hän tuottaa, mutta iltaisin hänet saattaa löytää taidemuseosta tai joskus jopa teatterin lavalta. Viikonloppuisin Julia etsii kotikaupungistaan uusia aarteita. Eniten hän pitää Helsingin pienistä kahviloista, joissa voi lukea rauhassa kahvikupillisen ääressä.